Kiitos kysymästä, minulla on kaikki hyvin. Haluatko tietää, mitä täällä ihmisille kuuluu?

Kun minulta kysytään “Mitä kuuluu? Miten Libanonissa menee?” vastaan usein: Minulla on kaikki hyvin. Se on totta, minulla on kaikki hyvin, mutta täällä monilla ei ole. Suurin osa valmennettavistani on palestiinalaispakolaisia.

Heidän tilanteensa on todella haastava. Tilanne Libanonissa on epävakaa ja turvaton. Epävarmuus, pelko ja huoli tulevasta ovat läsnä joka päivä. Huomisesta ei tiedä. Siksi eletään hetki ja päivä kerrallaan. Huomenna päättyy yhden valmennuskokonaisuuden viides ja viimeinen päivä. Kun projektin koordinaattori haki minut tänään Bour el Barjanehin pakolaisleirin ulkopuolelta, hän totesi, että on melkein ihme, että olemme voineet toteuttaa koko valmennuksen ilman keskeytyksiä. Yleensä joka viikko tapahtuu jotakin, mikä vaikuttaa työhön. Täällä yllätys on ennemmin se, että mitään ikävää ei ole tapahtunut. Mitään muutoksia turvallisuustilanteessa ei ole tullut.

Valmennusryhmissä nousevat esiin isot stressitekijät: Gazan tilanne, Libanonin epävakaus, Israelin iskut ja taivaalla pörräävät droonit, heikko taloudellinen tilanne. Eräs osallistuja sanoi: “Katsot, kun lapsia kuolee, etkä voi tehdä mitään.” Olen syvästi koskettunut ihmisten tarinoista ja siitä, kuinka suuri tarve on tulla kuulluksi ja kertoa oman perheen tarinaa.

Palestiinalaiset ovat olleet Libanonissa jo useamman sukupolven pakolaisina, vailla kansalaisoikeuksia ja ihmisoikeuksia. Kaikesta tästä huolimatta ihmisissä on valtava kyky selviytyä ja sopeutua. Kun tänään työskentelimme selviytymiskeinojen äärellä, nousivat esiin yksinkertaiset mutta tärkeät asiat: perhe, yhteisö, hengellisyys, rentoutuminen, nauru, liikunta, meditointi ja työ. Ei taikakeinoja, vaan inhimillisiä, konkreettisia tapoja pitää kiinni elämästä.

Kun siis vastaan minulla on kaikki hyvin, se on totta. Mutta se tarkoittaa myös sitä, että kohtaan päivittäin ihmisiä, joilla ei ole kaikki hyvin. Ihmisiä, joiden elämä on jatkuvaa taistelua ja huolta huomisesta. Ihmisiä, joilla ei ole vaikutusmahdollisuuksia omaan tilanteeseensa ja jotka silti jostakin ammentavat toivoa ja rauhaa, vaikka tulevaisuus on epävarma.Olen kiitollinen, että saan tehdä tätä työtä. Saan kuulla, kuunnella ja olla läsnä. Saan oppia uutta.