Tulkki välittää toisen tarinan – mutta kuka kuulee häntä?

Viime aikoina olen pysähtynyt pohtimaan tulkkien työtä, erityisesti heidän jaksamistaan.

Teen työtä muun muassa sota-alueilla toimivien eri alojen ammattilaisten kanssa ja tulkit ovat siinä korvaamaton apu. He välittävät asiakkaideni kokemukset, sanat, tunteet ja tarinat.

Työnohjausryhmissä tulkki ei kuitenkaan ole osallistuja. Hän on paikalla, mutta jää usein omalla tavallaan näkymättömäksi. Silti hänellä voi olla sama taakka, hän kuulee toisten tarinat ja kokemukset ja elää itsekin sodan keskellä.

Olen miettinyt, miten voisin omassa työssäni paremmin huomioida myös tulkkien työhyvinvoinnin. Miten voisin varmistaa, että hekin saavat tilan purkaa kokemuksiaan ja tukea työhönsä?

Olen syvästi kiitollinen jokaiselle tulkille, joiden kanssa saan ja olen saanut työskennellä. Ilman heitä ja heidän ammattitaitoa moni asia olisi jäänyt tekemättä, moni tarina kuulematta ja moni ihminen kohtaamatta.