Onko oletus, että vahva jaksaa aina?

Olen tällä hetkellä vuoden mittaisessa OK5-tiimicoaching-koulutuksessa, ja matkani varrella olen saanut paljon oivalluksia tiimeistä, ryhmädynamiikasta ja dialogin johtamisesta. Viime aikoina olen pysähtynyt pohtimaan vahvoja ihmisiä – ei niitä, jotka tuovat näkemyksensä voimakkaasti esille, vaan niitä, joita pidämme vahvoina.

Heitä, jotka eivät valita, jotka kannattelevat muita ja joihin voi aina luottaa.

Mutta mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

🔹 Laitammeko vahvat ihmiset kantamaan enemmän, koska "kyllähän hän pärjää"?
🔹 Annammeko heille lisää tehtäviä, koska "kyllähän hän pystyy"?
🔹 Haastammeko ja vaadimmeko heiltä enemmän, koska "kyllähän hän kestää"?

Missä menee raja?

Onko riski, että odotamme vahvoilta ihmisiltä liikaa? Että heidän potentiaalinsa ohjautuu loputtomaan suorittamiseen ja kuorman kantamiseen sen sijaan, että he voisivat keskittyä siihen, missä he todella loistavat?

Tiedämme, että kukaan meistä ei pärjää yksin. Ehkä meidän tulisi pysähtyä ja kysyä:

💡 Miten voimme olla myös vahvojen ihmisten tukena?
💡 Mitä heidän todella täytyy kantaa – ja mitä ei?
💡 Miten voimme luoda tilaa, jossa he saavat tulla nähdyiksi kokonaisina ihmisinä – ei vain pärjäävinä suorittajina, vaan myös haavoittuvina ja tarvitsevina?

Vahvuus ei tarkoita sitä, ettei tarvitse tukea. Vahvimmatkin tarvitsevat tilaa, jossa he voivat olla haavoittuvia ilman pelkoa siitä, että heidän arvonsa mitataan vain jaksamisen ja suorittamisen kautta.

Mitä ajatuksia tämä herättää sinussa? Oletko huomannut tätä ilmiötä työelämässä?

💬 Haluaisitko pohtia, miten tiimicoaching voisi tukea teidän organisaatiotanne?
Varaa maksuton tapaaminen, niin jutellaan!

📩 Sähköposti: nina@ninalyytinen.fi
📞 Puhelin: 040 961 5004