Yhteisöllisyyden merkitys epävarmoina aikoina

Epävarmuus on osa elämää. Se voi liittyä taloudellisiin muutoksiin, yhteiskunnallisiin kriiseihin tai henkilökohtaisiin haasteisiin. Viime aikoina maailman tilanne on järkyttänyt monen turvallisuuden tunnetta. Kun varmuus horjuu, voi tuntua siltä, ettei omilla teoilla ole vaikutusta. Tämä voi herättää avuttomuuden tai turvattomuuden tunteita.

Tällaisina aikoina on tärkeää löytää keinoja säädellä omaa vireystilaamme erilaisten harjoitusten avulla: hengittämällä syvään, keskittymällä tähän hetkeen, liikkumalla. Tarvitsemme kuitenkin myös toisiamme. Kaikkein tärkeintä on, ettemme jää yksin. Turvan tunne rakentuu yhdessä muiden kanssa ja yhteisö on yksi merkittävimmistä keinoista säädellä omaa oloamme.

 Olen oppinut tämän erityisesti Libanonin vapaaehtoistyömatkoilla. Huomasin, että mitä epävarmemmat ajat ovat, sitä enemmän ihmiset kokoontuvat yhteen. Minutkin on otettu osaksi yhteisöä, jossa jaetaan arkea ja kannatellaan toisiaan. Työpäivien jälkeen istumme yhdessä ruokapöydän ääreen, nautimme ateriasta, juttelemme ja jaamme päivän tapahtumia. Kun jotain ikävää tapahtuu, yhteisiin WhatsApp-ryhmiin alkaa virrata viestejä: Miten voit? Tavataan, ollaan yhdessä. Joskus se tarkoittaa tunteja kestävää ruokailua, joskus vain hetkeä teekupin äärellä – mutta se riittää. Se kertoo, että emme ole yksin. Ketään ei jätetä yksin. Yhdessä me selviämme.

Yhteisö voi olla perhe, ystävät, työporukka tai laajempi verkosto, jossa jaamme ajatuksia, tunteita ja kokemuksia.

Ihminen ei ole tarkoitettu selviytymään täysin yksin, vaikka monessa asiassa pärjäämmekin. Jaetut hetket auttavat jäsentämään epävarmuuden keskellä syntyviä tunteita ja ajatuksia. Välillä pelkkä toisen seurassa istuminen voi rauhoittaa kehoa ja mieltä enemmän kuin yksin tehty harjoitus tai loputon ajatusten pyörittely omassa mielessä.

Vaikeina aikoina yhteisöllisyys tuo turvaa. Kun ympärillä on ihmisiä, jotka kuuntelevat, tukevat ja jakavat kokemuksiaan, epävarmuuden taakka kevenee. Pienilläkin asioilla kuten yhteisellä keskustelulla, avun tarjoamisella tai vain läsnäololla – voi olla suuri merkitys sekä itselle että toisille.

Yhteisöllisyys ei ole vain sitä, että saamme tukea, se on myös antamista. Se muistuttaa meitä siitä, että jokainen meistä voi olla toiselle turvasatama. Kun autamme muita, vahvistamme samalla myös omaa hyvinvointiamme. Yhteisöllisyys vahvistaa luottamusta, tuo toivoa ja muistuttaa meitä siitä, että emme ole yksin, vaikka kohtaisimme vaikeuksia.

Nina Lyytinen, 7.3.2025