Epävarmuus ottaa tilaa

Surullisena seuraan maailman uutisia. Ajatukseni ovat erityisesti Libanonissa, maassa, jossa olen tehnyt pitkään vapaaehtoistyötä ja jonne seuraava koulutusmatkani on suunnitteilla muutaman viikon päähän.

Syksyllä 2024 olin Beirutissa pommitusten aikaan. Näin läheltä ihmisten hädän ja kärsimyksen, mutta myös jotakin muuta: uskomatonta selviytymiskykyä ja yhteisöllisyyden voimaa keskellä äärimmäistä epävarmuutta.

Nyt, kun luen uutisia ja katson uutiskuvia alueilta, joilla ystäväni ja työtoverini asuvat, huomaan miettiväni, kuulenko heistä vielä. Aamuisin odotan viestejä siitä, miten he voivat. Ovatko he turvassa? Onko heillä vielä koti?

Työtä mielenterveyden ja psykologisen turvallisuuden vahvistamiseksi

Teen vapaaehtoistyötä Psykologien sosiaalinen vastuu ry:n Azima-hankkeessa. Yksi tehtävistäni on valmentaa kahtatoista sosiaalityöntekijää, jotka kehittävät jalkautuvaa mielenterveystyötä palestiinalaispakolaisleireissä. Lisäksi tuen yhteistyöjärjestömme Beit Atfal Assoumoudin esihenkilöitä ja johtoa heidän osaamisensa vahvistamisessa.

Työmme ytimessä on psykologisen turvallisuuden vahvistaminen, johtamisen kehittäminen ja sen ymmärtäminen, miten johdetaan yhteisöä, jossa ihmiset ovat eläneet jatkuvien konfliktien, kriisien ja traumaattisten kokemusten keskellä. Kyse ei ole vain yksilöiden tukemisesta, vaan koko yhteisön toimintakyvyn vahvistamisesta tilanteessa, jossa epävarmuus on arkea.

Koulutusmatka, joka saattaa peruuntua

Seuraava matkani lähestyy. Tällä hetkellä seuraan tiiviisti uutisia ja turvallisuustilannetta. Jos matka ei toteudu, se tarkoittaa, että tilanne maassa on edelleen hyvin epävakaa ja turvaton.

Se tuntuu pahalta ennen kaikkea siellä elävien ihmisten puolesta.

Uutiskuvat pommituksista eivät tunnu hyvältä, eikä niiden kuulukaan tuntua hyvältä. Ne herättävät pelkoa, huolta, epävarmuutta ja surua. Ymmärrän täysin, jos joku kokee tarpeelliseksi suojautua uutisilta, erityisesti raskaalta kuvamateriaalilta.

Tämä on ollut raskas ja surullinen aamu.

Mitä epävarmuus opettaa meille kaikille?

Silti ajattelen, että juuri tällaisina hetkinä yhteys, myötätunto ja toisistamme välittäminen ovat kaikkein tärkeintä. Vaikka emme voi ratkaista kaikkea, voimme pitää toisemme mielessä ja sydämessä.

Epävarmuuden keskellä elämisen taito ei koske vain kriisialueita. Myös työelämässä elämme ajassa, jossa kaikkea ei voi ennustaa, hallita tai ratkaista heti.

Epävarmuuden sietäminen on yksi keskeisimmistä työelämätaidoista niin johtajille kuin työntekijöille. Se tarkoittaa kykyä pysyä toimintakykyisenä keskeneräisyydessä, tehdä päätöksiä vajavaisella tiedolla ja ennen kaikkea luoda psykologista turvallisuutta myös silloin, kun vastauksia ei vielä ole.

Epävarmuuden keskellä tärkeintä on kyky olla läsnä, kantaa vastuuta ja tukea toisiamme myös silloin, kun olemme itsekin keskeneräisyyden äärellä. Yhtä tärkeää on kyky tunnistaa, miten epävarmuus vaikuttaa itseen ja muihin, ja pyrkiä löytämään ne pienetkin asiat, joihin voi itse vaikuttaa. Se lisää hallinnan tunnetta.