Miten sinä virittäydyt työpäivään?
Miten sinä virittäydyt työpäivään tai työtehtävään silloin, kun huomaat vireystilasi nousevan liian korkeaksi tai laskevan liian matalaksi?
Työpäivän aikana emme tarvitse vain kykyä keskittyä ja suoriutua tehtävistämme. Tarvitsemme myös kykyä säädellä omaa vireystilaamme. Eri työtehtävät vaativat meiltä erilaista vireyttä, eikä optimaalinen vireystila tarkoita jatkuvaa rauhallisuutta.
Joskus tarvitsemme energiaa, innostusta ja korkeampaa vireyttä. Toisinaan taas rauhoittumista ja keskittymistä. Olennaista on oppia tunnistamaan, milloin oma vireystila tukee tekemistä ja milloin se alkaa vaikeuttaa sitä.
Kun kierrokset nousevat liian korkealle
Itselleni esimerkiksi kouluttamistilanteet nostavat vireystilaa. Se on useimmiten hyvä asia. Tarvitsen kouluttaessani energiaa, läsnäoloa ja kykyä reagoida siihen, mitä tilassa tapahtuu. Parhaimmillaan olen flow-tilassa: tekeminen tuntuu mukavalta, huomio pysyy tilanteessa ja olen sopivasti virittynyt.
Välillä huomaan kuitenkin, että vireystilani nousee niin korkealle, ettei se enää tue tekemistäni.
Tunnistan sen joskus jo ennen kuin lähden kotoa. Alan varmistella asioita, joita en normaalisti varmistele: Onko kaikki varmasti mukana? Jäikö liesi päälle? Saatan matkalla ratikalle jopa palata kotiin tarkistamaan hellan, vaikka en olisi aamulla käyttänyt sitä lainkaan.
Siinä vaiheessa tiedän viimeistään, että kierroksia on liikaa.
En halua mennä kouluttamaan siinä vireystilassa. Liian korkea vireys ei enää auta minua olemaan tarkka ja läsnä, vaan huomioni alkaa poukkoilla.
Silloin minun täytyy käyttää keinoja rauhoittaa kehoa ja mieltä
Joskus hyödynnän hengitysharjoituksia. Toisinaan huomaan, että ennen rauhoittumista kehoni tarvitsee liikettä. Saatan ottaa pienen spurtin, kävellä reippaasti tai ravistella kehoa ja vasta sen jälkeen pysähtyä hengittämään rauhallisemmin.
Rauhoittuminen ei aina tarkoita sitä, että pitäisi heti pysähtyä paikoilleen. Jos kehossa on paljon aktivaatiota, rauhoittuminen voi onnistua paremmin, kun sitä purkaa ensin liikkeen avulla.
Entä kun vireystila on liian matala?
Sietoikkunalla on myös toinen reuna.
On työtilanteita, joissa huomaan vireystilani olevan liian alhainen suhteessa siihen, mitä minun pitäisi tehdä. On vaikea suunnatta ajatukset tehtäviin. Huomio harhailee ja aloittaminen tuntuu tavallista työläämmältä.
Silloin tavoite on päinvastainen: vireystilaa ei tarvitse enää laskea vaan nostaa.
Minulle yksi toimivimmista keinoista on jälleen liike. Nousen työpöydän äärestä, kävelen, tömistelen jalkoja tai ravistelen kehoa. Joskus laitan musiikkia soimaan – sellaista, joka saa kehoni liikkeelle.
Jos tekee mieli tanssia, tanssin.
Pienikin fyysinen aktivointi voi auttaa siirtymään passiivisemmasta tilasta kohti vireyttä, jossa tehtävään tarttuminen onnistuu paremmin.
Sama keino ei sovi jokaiseen vireystilaan
Vireystilan säätelyssä kiinnostavaa on juuri tämä: aina ei kannata yrittää rauhoittua.
Jos vireystila on liian korkea, tarvitsemme keinoja, jotka auttavat meitä rauhoittumaan. Jos vireystila taas on liian matala, saatamme tarvita aivan päinvastaista – liikettä, rytmiä, tehtävien vaihtelua tai muuta aktivaatiota.
Välillä on hyvä pysähtyä ja kysyä itseltä:
Missä vireystilassa olen juuri nyt – ja millaista vireyttä tämä tehtävä minulta vaatii?
Kyse ei ole siitä, että meidän pitäisi olla koko työpäivä samassa vireystilassa. Vireystila elää luonnostaan. Tärkeämpää on oppia tunnistamaan omia merkkejä ja löytämään keinoja, joilla omaa tilaa voi ohjata tehtävän kannalta sopivampaan suuntaan.
Musiikki voi olla tapa virittäytyä
Minulle musiikki on ollut pitkään yksi tärkeä tapa vaikuttaa omaan vireystilaani.
Suosikkiartistini on suomalainen reggaeartisti Raappana. Hänen musiikkinsa on kulkenut matkassani jo vuodesta 2007.
Työskentelin tuolloin Jokelan koulusurmien jälkihoidon koordinaattorina. Työssä kohtasin paljon surua, järkytystä ja inhimillistä kärsimystä. Matkustin Helsingistä Tuusulaan ja noilla työmatkoilla kuuntelin paljon Raappanan ensimmäistä levyä.
Levyn kappaleista tuli minulle tärkeitä. Erityisesti Päivä on nuori kappale kulkee mukanani.
Musiikki voi tehdä paljon muutakin kuin viihdyttää. Se voi aktivoida tai rauhoittaa, auttaa siirtymään tilanteesta toiseen ja toimia eräänlaisena siltana kohti sitä tunnetilaa ja vireyttä, jota seuraavassa tilanteessa tarvitsemme.
Joskus yksi kappale voi myös kantaa mukanaan kokonaisen elämänvaiheen merkityksiä.
Minulle Päivä on nuori on sellainen kappale. Siihen liittyy edelleen vahvasti toivo.
Kiitos Raappana hyvistä sanoituksista, rytmeistä ja vuosien varrella mukana kulkeneesta musiikista.
Entä sinä? Miten huomaat, että vireystilasi ei ole siinä kohdassa, jota työtehtäväsi juuri nyt vaatii? Ja mikä auttaa sinua virittäytymään – liike, hengitys, musiikki vai jokin aivan muu?